Kuun pintaa muistuttavista kraatereista pulppuaa kuumaa sinistä mutaa. Kivipaadet sylkevät kiduksistaan sakeaa höyryä. Vaelluskengät tuntuvat painavan ainakin kymmenen kiloa, sille niiden pohjaan on tarttunut parin sentin kerros tahmeaa mutaa. Nostelen jalkojani varovaisesti ja tuijotan huumaantuneena tätä luonnon erikoista ja sadunomaista näytelmää. Edes nenään tunkeva rikin katku ei pilaa maagista tunnelmaa. Tuntuu kuin olisin kuussa tai tieteiselokuvassa. Muukalainen ulkoavaruudesta voisi ilmestyä usvan keskeltä minä hetkenä tahansa. Tämä on se Islanti, jota haluaa tulla kerta toisensa jälkeen ihastelemaan. Tämä on se Islanti, johon jää koukkuun. Tätä tunnelmaa ei juuri muualla koe.
