Moskova - töitä, hyvää ruokaa ja Stalinin hampaita

Olin pari viikkoa sitten Moskovassa työmatkalla. Osallistuin siellä Moscow Overseas & Property Show -tapahtumaan Punkaharju Resort -alueen edustajana. Onneksi olin suunnitellut aikataulun sen verran väljäksi, että ennätimme myös hieman tutustua kaupunkiin. Olen kyllä käynyt Moskovassa monta kertaa aikaisemminkin, mutta jotenkin aina on ollut niin kiire, että on ennättänyt käydä Punaisella torilla ja Kremlissä, ja siinä kaikki.

Moskovan aamumetrossa on tunnelmaa.

Ajeltiin Moskovaan yöjunalla eli olimme jo aamulla ennen yhdeksää Leningradin asemalla. Koska messuosastoa pääsi rakentamaan vasta illalla, eikä muutenkaan ollut kiire mihinkään, päätimme lähteä metrolla hotellille, se kun sijaitsi aivan metroaseman vieressä. Samoin juna-asemalta pääsee tosi kätevästi metroon eli normaalioloissa metron käyttö on oikein suositeltavaa. Aamuisin tilanne on kuitenkin hieman toinen. Kaikki kahdeksan miljoonaa moskovalaista oli päättänyt lähteä yhtä aikaa metrolla töihin, ja metrotunneleissa oli lievästi sanottuna tiivis tunnelma. Ensi kerralla ehdottomasti taksilla....

Metro on yksi Moskovan tärkeimmistä nähtävyyksistä. Suurin osa asemista on tosi kauniita. 

Kun lopulta pääsimme kaikkine laukkuinemme ulos metrosta, alkoi armoton hotellin etsintä. Pyörittiin kartan kanssa metroasemalla ja ihmteltiin mihin mennä. Joku ystävällinen nuori mies tuli kyselemään voisiko hän mahdollisesti auttaa. Kun kerroimme hotellin nimen, osoitti kaveri leveästi hymyillen vieressämme olevaa rakennusta. Vaan kukapa sitä aina kaikkea voi huomata.

Majoituimme hotelli Pekingiin, jota voi muuten suositella lämpimästi. Sijainti on erittäin hyvä, siis metron vieressä, ja Punaiselle torillekin on matkaa vain jokunen kilometri. Hotellissa oli erittäin ystävällinen palvelu, saimme huoneen jo kymmenen aikaan aamulla kun kerran tilaa oli. Huoneet eivät ole kovin kummoiset, mutta ihan kohtuulliset kuitenkin.

Kreml oli suljettu.

Päätettiin aloittaa kaupunkiin tutustuminen pikavisiitillä Kremliin. Valitettavasti kävi kuitenkin niin, että Kreml olikin juuri ko. päivänä suljettu. Sen sijasta poikkesimme Punaiselle torille ja huomasimme iloksemme, että Leninin mausoleumi oli avoinna. Koskaan aikaisemmin en ole päässyt Vladimiria moikkamaan, joten oli hienoa, että se onnistui tällä reissulla.

Myös Punainen tori oli suljettu, mutta Leninin mausoleumiin pääsi. 

Koko mausoleumi-touhu on kyllä aika mielenkiintoinen. Laukut, kamerat ja puhelimet pitää jättää säilytykseen ennen kuin alueelle pääsee. Itse mausoleumi on pieni kivinen kuutio, jota vartioi melkoinen joukko sotilaita. Sisällä silmät eivät meinaa tottua hämäryyteen, mutta onneksi ystävälliset sotapojat viittilöivät mihin pitää mennä. Hymyä tosin on aivan turha odotella. Lenin makoilee keskellä rakennusta vuotellaan oikein virkeän näköisenä. Herran ohi pitää kävellä tasaista tahtia, jos jää liian kauaksi aikaa ihmettelemään niin tulee noutaja. Sekin kävi selväksi, että käsiä ei saa pitää taskussa Leninin luona. Ehkä vartijat epäilivät, että meillä on taskussa kamera tai jotain vastaavaa.

Poliisit työssään Kremlin edustalla.

Jotenkin on kyllä vaikea uskoa, että vuoteella lepäävä nukenomainen hahmo olisi itse Lenin. Näin kuitenkin väitetään. Museon laborantit kuulema käsittelevät muumion konservointiaineella kaksi kertaa viikossa ja kerran vuodessa tehdään perusteellisempi konservointi. Siksi muumion iho pysyy niin kimmoisana. Näin kai se sitten on.

Legendaarinen Itar-Tassin toimisto.

Punaiselta torilta lähdimme Arbatille syömään ja sen jälkeen vain haahuilemaan ympäri kaupunkia. Reitin varrelle osui Leninin kirjasto, Itar-Tassin toimisto, paljon pieniä kirkkoja ja ennen kaikkea yllättävän mukavaa ja viehättävää, ja jopa pikkukaupungilta tuntuvaa tunnelmaa. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen fiilis, että ihan oikeasti pidän Moskovasta. Tähän saakka minulla on ollut sellainen olo, että en vaan saa otetta kaupungista, mutta nyt tilanne muuttui.

Yksi Stalinin hampaista.

Yksi mielenkiintoinen juttu Moskovassa on Stalinin hampaat eli Stalinin rakennuttamat seitsemän neuvostobarokkia edustavaa pilvenpiirtäjää, jotka hallitsevat Moskovan kaupunkikuvaa. Stalin rakennutti ne vuosina 47-53, jotta Moskova ei häviäisi muille kaupungeille pilvenpiirtäjien määrässä. Me onnistuimme bongaamaan näistä kävelymme aikana kolme.

Messustandi.

Mutta sitten olikin jo aika kiitää rakentamaan messuosastoa. Näyttelyhalli sijaitsi alle kilometrin päässä hotellilta, joten aikaa kulkemiseen ei mennyt paljoa. Mutta kun seisoo päivän messuilla, niin ei kyllä jaksa enää illalla lähteä kovin kauas syömään. Siksi olikin aivan loistavaa, että matkalla hotelliin, Krasina-kadulla, oli kolme aivan loistavaa ravintolaa, joissa jokaisessa kävimme ruokailemassa.

Shaslik valmistuu ravintola Kabanchikissa.

Ensimmäisenä iltana kävimme erittäin hyvässä georgialaisessa (Kabanchik), seuraavana iltana italialaisessa (Papricolli) ja viimeisenä iltana japanilaisessa (nimeä en muista) ravintolassa. Näitä kaikkia voi suositella lämpimästi jos satutte liikkumaan tällä suunnalla. Erityisesti pidin tuosta Kabanchikista, olenhan suuri gruusialaisen keittiön ystävä. Ja avotulella asiakkaiden nähden valmistettu erittäin hyvä ruoka antoi myös oman säväyksensä.

Kremlin edustalla sijaitseva kaunis ravintolakeskittymä.

Muutapa sitä ei tällä matkalla ennättänytkään, mutta täytyy todeta, että sekä työn että vapaa-ajan kannalta erittäin mukava matka. Siitäkin huolimatta, että joku ennätti varastaa puhelimeni messuilla.