Mitä se Siperia sitten opetti?

Näin pari päivää kotiinpaluun jälkeen on hyvä miettiä, mitä se Siperia sitten lopulta opetti. Perinteisestihän Siperia opettaa -sanonta tarkoittaa sitä, että opitaan jotain ikävän tapahtuman kautta. Tässä mielessä Siperia ei opettanut mitään, sillä matka sujui kaikkinensa juuri niin kuin oli suunniteltukin, eikä mitään suurempia yllätyksiä tullut. Ei varsinkaan mitään ikäviä juttuja. Suurin hämmästelyn aihe taisi olla se, kuinka junat kulkevat aina minuutilleen aikataulussa. VR:lle terveisiä:-)

Venäjän rautatiet - aina ajallaan.

Vladivostok. Vihdoin perillä.

10 000 kilometriä junassa takana, ja täällä ollaan, Tyynenmeren rannalla, Vladivostokissa. Ensivaikutelma kaupungista on positiivinen, voisi jopa luulla olevansa jossain muualla kuin Venäjällä. Kontrasti erityisesti karuun Siperiaan on suuri. Meri antaa kaupunkiin oman säväyksensä, samoin keskustaa leimaava mäkisyys. Vladivostokiahan kutsutaan Venäjän San Fransiscoksi. Kaupunkia ehostettiin viime vuonna pidettyä Opec Russiaa varten, ja jälki on hyvää.

Vladivostokissa meri on läsnä kaikkialla.

Irkutsk - Vladivostok

Huh huh, viimeinen junaosuus kesti melkein neljä päivää. Ei saattanut olla järkevää jättää loppuun näin pikää osuutta, mutta näin tällä kertaa. Kaikkiaan tälle osuudelle kertyi matkaa yli 4000 kilometriä. Matkan aikana siirryttiin Siperian läpi Kaukoitään, ja siellä Vladivostokiin. Onneksemme päädyimme koko pikän junan ainoaan kunnolliseen ja uuteen vaunuun. Itse asiassa vaunu oli koko matkan paras, ja porukkaakin oli niin vähän, että vessaan ei tarvinnut jonottaa ja saatiin pitää koko hytti itsellämme.

Irkutsk - Siperian Pariisi?

Kolmen päivän breikki Irkutskissa takana. Kaupunkia kutsutaan Siperian Pariisiksi, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että muuta Pariisiin viittaavaa en hyvällä tahdollakaan Irkutskista löytänyt kuin kaupunkilaisten sinne tänne ripottelemat, ehkä hieman kornit mini-Eiffelit. Epäilemättä ensivaikutelmaan kaupungista vaikuttivat harmaa ja sateinen sää, läpimäriksi kastuneet kengät ja jalat, melkoisen kamala majoituspaikka sekä alkava flunssa. Mutta yhtä kaikki, odotin Irkutskilta enemmän.

Jekaterinburg - Irkutsk, hytti nro 6

Tähän saakka junien aikataulutus on mennyt aivan nappiin. Jekaterinburgissakin ennätettiin viettää koko päivä, mikä tuntui ihan riittävältä, ja hypättiin junaan niin että päästiin suoraan pitkän päivän päätteeksi nukkumaan. Alussa näytti lupaavalta, että saisimme pitää hytin kokonaan itsellämme, mutta tämä oli turha toivo. Jämäköistä korvatulpistani huolimatta heräsin aamuyöstä siihen, että joku nuori mies pyrki hyttiin. Ei pojasta tosin juuri haittaa ollut, makasi vuorokauden yläpetillä, eikä edes päivää sanonut.

Vappujuhlat.