sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Trans-Siperia - Vainikkalasta Jekaterinburgiin

Niin sitä sitten perjantai-iltana hypättiin vihdoin Vainikkalasta Tolstoin kyytiin. Monenlaisia tarinoita on jo matkalle mahtunut vaikka ollaan vasta reissun alkuvaiheessa. Vainikkala-Moskova meni jo ihan rutiinilla. Kovin puheliaat moskovalaiset hyttikaverit saatiin Minnan kanssa ja Lasse päätyi samaan hyttiin suomalaisen miesporukan kanssa, josta yksi on töissä Savonlinnassa. Pieni maailma. Kyselin Moskovan tytöiltä, että paljonkos Moskovassa on tällä hetkellä asukkaita. Toinen veikkasi miljoonaa, toinen epäili että lähempänä miljardia. Mutta oikein mukavia tyttöjä olivat :-)

Totuttelua junaelämään.



Ensimmäinen junanvaihto oli Moskovassa. Vaihtoaikaa oli noin viisi tuntia eli vietiin laukut säilöön ja lähdettiin käymään Punaisella Torilla. Sen paremmin Minna kuin Lassekaan eivät olleet aikaisemmin käyneet Moskovassa, joten tämä on se pakollinen nähtävyys, jonka ennätti muutamassa tunnissa käydä katsomassa. Punainen tori ja Kreml olivat ennallaan, mutta melkoiset Voitonpäivän valmistelut siellä on käynnissä. Saa nähdä onko Vladivostokissa samanmoiset juhlallisuudet kun sinne aikanaan päädytään.


Vietiin Telecaster vierailemaan Punaisella torilla.

Moskovalaisessa kahvilassa joku tumma mies silmänsä Minnaan. Herra ei ollut onneksi kovin päällekäypää sorttia, mutta halusi välttämättä antaa lahjaksi "timanttisen" rannekorun. Oiva aloitus matkalle minusta. Ja heti kun silmäni vältti, oli Lasse jo tekemässä tuttavuutta murmanskilaisen isän ja pojan kanssa. Ilman yhteistä kieltä tietenkin. Herra osoittautuikin yltiösosiaaliseksi ja halusi ehdottomasti kertoa elämäntarinansa meille. Pienen pojan nimi oli Misha, mutta hän veti lippalakin vinoon ja sanoi, että häntä voi kutsua Michaeliksi :-).


Tästä se lähtee...

Käytiin vielä ennen Jekaterinburgin junaan hyppäämistä täydentämässa ruoka- ja juomavarastot ja sitten ensimmäiselle viralliselle Trans-Siperia osuudelle. Nyt ollaan tehty matkaa Moskovasta yhtäsoittoa jo yli vuorokausi ja täytyy sanoa, että junamatkustus on osoittautunut ihan minun jutuksi. Ei pakottavaa tarvetta tehdä yhtään mitään, ei kiirettä minnekkään, kiskojen kolina on todella rauhoittavaa ja nukkua saa ihan silloin kun huvittaa. Tämä on todellista slow lifea.


Meidän kotihytti.

Junaelämään tulee ihan oma rytminsä. Wc:t sulkeutuvat keskimäärin puoli tuntia ennen asemille saapumista ja avautuvat taas puoli tuntia lähdön jälkeen. Mutta junaemännät pitävät wc:t yllättävän siisteinä. Siis venäläisen junanvessan maineeseen verrattuna. Kuumaa vettä on tarjolla koko ajan ja pieni babuska kiertää myyntikärryn kanssa pitkin junankäytäviä. Aamulla herkuteltiin lämpimillä nakki- ja munapiirakoilla. Pidempien pysähdysten aikana pääsee toviksi jaloittelemaan, mutta mitään nähtävää asemilla ei ole. Tosin parvi myyjiä hyökkää paikalle heti junan pysähtyessä. Tarjolla on kaikkea mahdollista kattokruunuista ja tätetyistä eläimistä pieneen tilpehööriin.


Kaupantekoa Vekovkan asemalla.

Eilen junaemäntä tuli hyttiimme ja kysyi, saisiko hän lainata Lassen kitaraa, koska junan johtajalla oli synttärit ja henkilökunta halusi säestää onnittelulaulua. Tokihan kitara annettiin lainaan ja tovin päästä päätettiin itsekin lähteä ravintolavaunuun katsomaan minkälaiset juhlat siellä on menossa. Ja olihan ne. Karaoke pauhasi täysillä ja koko henkilökunta oli niin humalassa, että oksat pois. Tarjoilijalta piti tilata ruokaa useaan kertaan ja osa jäi siltikin tulematta. Minna kyseli, että onko venäläiset aina humalassa töissä :-) ei nyt sentään, mutta tällä kertaa kyllä. Sitä tarina ei kerro osallistuiko myös veturinkuljettaja juhliin....


Telecaster lähdössä junanjohtajan synttärijuhliin.

Päätettiin siirtyä metakasta omaan hyttiin viettämään iltaa. Kovasti yritettiin treenata Ystävän laulua, joka siis vedetään tänään Vysotskin patsaalla Jekaterinburgista. Eilisen perusteella on sanottava, että Vysotski saattaa kierähtää haudassaan esityksen jälkeen. Ja siitä ei ole tulossa videomateriaalia yleisön toiveista huolimatta.

Mutta nyt pitää alkaa laittaa tavaroita kasaan ja jättää taakseen hytti nro 9, josta on ennättänyt tulla jo pikku koti. Siis kohti uusia seikkailuja...