tiistai 30. huhtikuuta 2013

Jekaterinburg - suuri pieni kaupunki

Jekaterinburg on Venäjän neljänneksi suurin kaupunki. Ensivaikutelma rautatieaseman tienoilta lähtiessä ei ole mitenkään erityisen hyvä. Kaikki näyttää perinteiseltä neuvostoliittolais-venäläiseltä ränsistyneeltä sekamelskalta. Mutta kun kaupunkiin pääsee paremmin sisälle, se on ihan jotain muuta kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää.

Jekaterinburg näyttää suuremmalta kuin tuntuu.


Kaikesta huomaa, että tässä kaupungissa on rahaa, joskin paikallisen taksikuskin mukaan kaikki raha imetään Moskovaan. Keskusta on täynnä merkkiliikkeitä ja joka puolella rakennetaan ja rakennetaan ja vielä kerran rakenetaan. Näyttää ja tuntuu siltä, että joku on päättänyt rakentaa Jekaterinburgista pikku New Yorkin. Kun kaupungin aito viehätys on vanhoissa matalissa ja koristeellisissa puu- ja tiilitaloissa, ei tämä kehityssuunta tunnu yhtään hyvältä. Kuulemme paikallisilta ihmisiltä, että ennen niin vihreän kaupungin puistot on rakennettu täyteen, ja jopa koulujen pihoille rakennetaan, jotta saadaan jokainen maapala tuottamaan.

Keskustassa on säilynyt muutamia kauniita puutaloja.
Parasta Jekaterinburgissa on tosiaankin vanhat kauniit rakennukset, joista moni todistaa huikeaa käsityöläisosaamista. Niin hassuilta kun ne näyttävätkin lasisten pilvenpiirtäjien seassa, toivon kaupungin ja sen asukkaiden puolesta, että niitä ei pureta.

Vanhaa ja uutta sekaisin.

Toinen kaupunkia leimaava asia on siellä täällä kohoavat pienet kultakupoliset kirkot. Normaalistihan Venäjällä kirkot ovat suuria ja koristeellisia, täällä ne ovat huomattavasti vaatimattomampia, pieniä ja sympaattisia. Saa nähdä jäävätkö nämä seuraavaksi lasitalojen alle.

Beatles-muistomerkki
Pisteet Jekaterinburgille jokirantojen upeista kävelyreiteistä ja suuresta määrästä patsaita ja muistomerkkejä. Patsaat tuovat mukavan lisän katukuvaan.

Puisten talojen lisäksi Jekaterinburgin kestustasta löytyy viehättäviä tiilisiä taloja.

Me saavuimme Jekaterinburgiin sunnuntai-iltana ja suuntasimme heti suunnitelman mukaisesti Vysotskin patsaalle laulamaan Ystävän laulua. Patsas löytyikin melko helposti läheisen hotellin parkkivalvojan ystävällisellä avustuksella. Herra oli tosin hieman hämillään ja pyysi odottelemaan tovin sillä aikaa kun hän poisti invalidiparkkimerkit patsaan edestä. Tämän jälkeen päästiin tositoimiin ja tehtiin Vysotskille suomalaista kunniaa. En tiedä miksi ohikulkijoita nauratti.

Oodi Vysotskille. Ystävän laulu.
Päädyttiin illalliselle paikalliseen makkararavintolaan. Siellä toteutettiin matkan seuraava suunnitelma eli nautittiin pelmenejä majoneesilla. Ei hassumpi vaihtoehto sekään vaikka jos valita saa, niin smetanalla seuraavalla kerralla.

Kalbashoffin makkaroita nautitaan smetanan ja talon oman sinapin kanssa.

Lassen kitara nousi taas ravintolavierailun pääosiin. Viereisen pöydän nuoret herrat yrittivät kovasti kysellä huonolla englannilla musiikkiaiheisia kysymyksiä. Lopulta päätin armahtaa heidät ja paljastin osaavani venäjää. Sen jälkeen otettiin yhteisiä valokuvia ja Lasse sai taas kerran nostella maljoja. Tällä kertaa tuleville jääkiekon MM-kisoille ja Suomen ja Venäjän jännittävälle kohtaamiselle. Musiikki ja jääkiekko yhdistävät ihmisiä ympäri maailmaa:-)



Seuraavana aamuna vietiin rinkat asemalle ja ryhdyttiin tutustumaan kaupunkiin kunnolla. Olin lukenut jostain artikkelin upeasta taideteoksesta Ikuisesta Tulesta, joka on tehty Molotovin coctaileilla hylätyn sairaala seinään. Kukaan Jekaterinburgissa ei ollut kuulutkaan moisesta, kunnes eräs nuori mies sanoi, että hän tietää paikan, jossa ehkä saattaa olla tuollainen. Tosin kommentoi vielä, että on sellainen paikka jossa pitää olla varovainen. Tätä en viitsinyt kääntää Minnalle ja Lasselle vaan sanoin, että nyt mennään.

Löydettiin hylätty sairaala, mutta ei Ikuista Tulta.
Paikka löytyikin ja näytti juuri niin ränsistyneeltä kuin kuvissakin. Kyse oli vanhasta, ennen muinoin hienosta sairaalasta. Paikassa oli vähän jännitävä fiilis ja muutama rottakin taisi raunioissa vilahtaa. Singerin runkoa kantava ohikulkeva mies sanoi meille, että menkää pois, täällä on vaarallista. Seuraavaksi joku vanha mies pyyhälsi paikalle ja sanoi, että tämä on Venäjän Federaation salaista aluetta, ei täällä saa kuvata. Pyytelin kovasti anteeksi ja sanoin, ettei enää missään nimessä kuvata yhtään. Mies kävi nauramaan ja sanoi, että vitsihän tämä, kuvatkaa niin paljon kuin haluatte. Ja sitä parempi, mitä enemmän kuvaatte ja kerrotte maailmalle miten täällä annetaan hienojen paikkojen ränsistyä.

Singeriä kantanva mies varoitteli, että olemme tulleet vaaralliseen paikkaan.
Herra alkoikin kertoa vuolaasti sairaalasta ja surkeasta elämästä Jekaterinburgissa. Lopulta hän halusi välttämättä saattaa meidät keskustaan. Huutelipa jollekin tutulleen vielä, että turisteja tässä kuljettelen. Mutta Ikuista tulta ei siis ikinä löytynyt, jäi vain tunne että jossain lähellä oltiin.

QWERTY-monumentti.

Muuten päivä menikin perinteissä merkeissä. Käytiin Vysotskin-tornissa ihailemassa kaupunkia 52:sta kerroksesta, QWERTY-monumentilla, Beatlesin muistomerkillä ja Verikirkossa, joka on rakennettu sille paikalle, jossa Romanovien perhe murhattiin. Koskettava paikka. Suuri pieni Jekaterinburg tarjoaa paljon nähtävää. Parhaat palat ovat niitä pieniä, kaupunkilaisten omia juttuja. Me jätämme nyt taaksemme Euroopan ja siirrymme Aasian puolelle. Seuraava kohde Irkutsk ja Baikal-järvi.

Verikirkon portailla.


Jekaterinburg sijaitsee Euroopan ja Aasian rajalla.