Matkalla Etelä-Amerikkaan

Täällä sateen ja tuulen keskellä on hyvä aloittaa suunnitella kolmen viikon päässä häämöttävää Uruguayn matkaa. Näyttää siltä, että ollaan valittu oikein sopiva aika Uruguayn vierailuun, sillä tammikuun lämpötila näyttää hyvinkin pysyttelevän yli 30 asteessa. Matka suuntautuu Montevideoon, sillä ystäväni on siellä komennuksella. Tarkoitus on myös piipahtaa Coloniassa ja Argentiinan puolella Buenos Airesissa.

Moskova - töitä, hyvää ruokaa ja Stalinin hampaita

Olin pari viikkoa sitten Moskovassa työmatkalla. Osallistuin siellä Moscow Overseas & Property Show -tapahtumaan Punkaharju Resort -alueen edustajana. Onneksi olin suunnitellut aikataulun sen verran väljäksi, että ennätimme myös hieman tutustua kaupunkiin. Olen kyllä käynyt Moskovassa monta kertaa aikaisemminkin, mutta jotenkin aina on ollut niin kiire, että on ennättänyt käydä Punaisella torilla ja Kremlissä, ja siinä kaikki.

Moskovan aamumetrossa on tunnelmaa.

Karhuja kuvaamassa Martinselkosella

Kaikkea se ihmisellä teettää. Tällä kertaa oli vuorossa yö karhujen kanssa Martinselkosella, jossain Suomussalmen metsissä. Oltiin puhuttu jo jonkin aikaa siitä, että olisi hienoa lähteä kuvaamaan karhuja, ja paikka tuli sitten valittua Itä-Savo-lehden valokuvien innoittamana. Pyydettiin tarjous myös Lassi Rautiaiselta, mutta Martinselkosen asiakaspalvelu vastasi kyselyyn niin nopeasti, että valinta oli lopulta selvä.

Mitä se Siperia sitten opetti?

Näin pari päivää kotiinpaluun jälkeen on hyvä miettiä, mitä se Siperia sitten lopulta opetti. Perinteisestihän Siperia opettaa -sanonta tarkoittaa sitä, että opitaan jotain ikävän tapahtuman kautta. Tässä mielessä Siperia ei opettanut mitään, sillä matka sujui kaikkinensa juuri niin kuin oli suunniteltukin, eikä mitään suurempia yllätyksiä tullut. Ei varsinkaan mitään ikäviä juttuja. Suurin hämmästelyn aihe taisi olla se, kuinka junat kulkevat aina minuutilleen aikataulussa. VR:lle terveisiä:-)

Venäjän rautatiet - aina ajallaan.

Vladivostok. Vihdoin perillä.

10 000 kilometriä junassa takana, ja täällä ollaan, Tyynenmeren rannalla, Vladivostokissa. Ensivaikutelma kaupungista on positiivinen, voisi jopa luulla olevansa jossain muualla kuin Venäjällä. Kontrasti erityisesti karuun Siperiaan on suuri. Meri antaa kaupunkiin oman säväyksensä, samoin keskustaa leimaava mäkisyys. Vladivostokiahan kutsutaan Venäjän San Fransiscoksi. Kaupunkia ehostettiin viime vuonna pidettyä Opec Russiaa varten, ja jälki on hyvää.

Vladivostokissa meri on läsnä kaikkialla.

Irkutsk - Vladivostok

Huh huh, viimeinen junaosuus kesti melkein neljä päivää. Ei saattanut olla järkevää jättää loppuun näin pikää osuutta, mutta näin tällä kertaa. Kaikkiaan tälle osuudelle kertyi matkaa yli 4000 kilometriä. Matkan aikana siirryttiin Siperian läpi Kaukoitään, ja siellä Vladivostokiin. Onneksemme päädyimme koko pikän junan ainoaan kunnolliseen ja uuteen vaunuun. Itse asiassa vaunu oli koko matkan paras, ja porukkaakin oli niin vähän, että vessaan ei tarvinnut jonottaa ja saatiin pitää koko hytti itsellämme.

Irkutsk - Siperian Pariisi?

Kolmen päivän breikki Irkutskissa takana. Kaupunkia kutsutaan Siperian Pariisiksi, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että muuta Pariisiin viittaavaa en hyvällä tahdollakaan Irkutskista löytänyt kuin kaupunkilaisten sinne tänne ripottelemat, ehkä hieman kornit mini-Eiffelit. Epäilemättä ensivaikutelmaan kaupungista vaikuttivat harmaa ja sateinen sää, läpimäriksi kastuneet kengät ja jalat, melkoisen kamala majoituspaikka sekä alkava flunssa. Mutta yhtä kaikki, odotin Irkutskilta enemmän.

Jekaterinburg - Irkutsk, hytti nro 6

Tähän saakka junien aikataulutus on mennyt aivan nappiin. Jekaterinburgissakin ennätettiin viettää koko päivä, mikä tuntui ihan riittävältä, ja hypättiin junaan niin että päästiin suoraan pitkän päivän päätteeksi nukkumaan. Alussa näytti lupaavalta, että saisimme pitää hytin kokonaan itsellämme, mutta tämä oli turha toivo. Jämäköistä korvatulpistani huolimatta heräsin aamuyöstä siihen, että joku nuori mies pyrki hyttiin. Ei pojasta tosin juuri haittaa ollut, makasi vuorokauden yläpetillä, eikä edes päivää sanonut.

Vappujuhlat.

Jekaterinburg - suuri pieni kaupunki

Jekaterinburg on Venäjän neljänneksi suurin kaupunki. Ensivaikutelma rautatieaseman tienoilta lähtiessä ei ole mitenkään erityisen hyvä. Kaikki näyttää perinteiseltä neuvostoliittolais-venäläiseltä ränsistyneeltä sekamelskalta. Mutta kun kaupunkiin pääsee paremmin sisälle, se on ihan jotain muuta kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää.

Jekaterinburg näyttää suuremmalta kuin tuntuu.

Trans-Siperia - Vainikkalasta Jekaterinburgiin

Niin sitä sitten perjantai-iltana hypättiin vihdoin Vainikkalasta Tolstoin kyytiin. Monenlaisia tarinoita on jo matkalle mahtunut vaikka ollaan vasta reissun alkuvaiheessa. Vainikkala-Moskova meni jo ihan rutiinilla. Kovin puheliaat moskovalaiset hyttikaverit saatiin Minnan kanssa ja Lasse päätyi samaan hyttiin suomalaisen miesporukan kanssa, josta yksi on töissä Savonlinnassa. Pieni maailma. Kyselin Moskovan tytöiltä, että paljonkos Moskovassa on tällä hetkellä asukkaita. Toinen veikkasi miljoonaa, toinen epäili että lähempänä miljardia. Mutta oikein mukavia tyttöjä olivat :-)

Totuttelua junaelämään.

Matkaan - Поехали

Se alkaisi olla lähtö itkua vaille valmis. Kaikki junaliput on nyt varattu ja printattu ja muutkin vaadittavat valmistelut tehty. Ja voitteko uskoa, olen jopa selvittänyt mitä pitää tehdä, jos joku sattuu ryöstämään passin ja viisumin Siperian perukoilla. Minä, joka en koskaan valmistaudu mihinkään, vaan painan tukka putkella eteenpäin. Vanhuus ei vissiin tule yksin:-)

Valmistautumista Trans-Siperialle

Nyt se alkaa iskeä satasella päälle, enää kaksi viikkoa lähtöön. Maailmaa on tullut kierrettyä sen verran, että ei luulisi ihmeemmin reissuunlähtö jännittävän, mutta jostain syystä alkaa pientä pintajännitystä iskemään kroppaan. Venäjä on kuitenkin maa, jossa voi sattua ihan mitä vaan. Niin hyvässä kuin pahassakin. Ja edessä on kaksi viikkoa junaemäntänä ja matkanjohtajana.

Rentoutumista Saimaalla

Tänään tuli vietettyä niin ihana päivä Saimaalla, siis ihan kotona, että pisti ihan miettimään, mikä tekee talvilomasta ikimuistoisen tai minkälaista talvilomaa sitä oikeastaan haluaakaan viettää. Itse nautin eniten siitä, että saan hien pintaan esim. luistelemalla tai lumikenkäilemällä, sen jälkeen huljuun ja päälle oikein hyvää ruokaa. Siinä sitä unohtuu maalliset murheet ja mieli lepää. Tällainen talvilomaunelma on muuten toteutettavissa esim. omalla työpaikallani Punkaharjun Lomakeskuksessa.