perjantai 17. helmikuuta 2012

When you have seen one you have seen them all...

Tuskaisa herätys aamulla ennen viittä. Olimme sopineet taksikuskin kanssa, että hän tulee hakemaan meitä heti viiden jälkeen, jotta ennätämme nähdä auringonnousun Angkor Watissa. Kovin ihmettelin, miksi pitää lähteä niin aikaisin kun aurinko nousee täällä vasta 6.27. Sekin selvisi aikanaan.

Rouva raameissa.
Kun saavuimme Angkoriin puoli kuuden maissa, oli lippuluukulla jo jonoa. Jokaisesta asiakkaasta otetaan luukulla kuva, ja kuvallinen lippu pitää näyttää aina kun joku keksii sitä pyytää. Jos lipun hävittää, joutuu sen maksamaan toiseen kertaan. Kuljettaja hieman torui meitä kun ostimme vain yhden päivän lipun, ei yhdessä päivässä kuulema ennätä näkemään koko aluetta. Tähän Tuula tokaisi "when you have seen one temple, you have seen them all", eikä asiasta keskusteltu sen enempää. Kuljettaja jopa totesi iltapäivällä kun lähdimme pois alueelta, että olipa hyvä että ette tuhlanneet rahaa kahden päivän lippuun kun nämä temppelit ovat kaikki aika samanlaisia:-)

Munkki Angkor Watin edustalla.
Saimme unisilla kuvilla varustetut liput mukaamme ja kuljettajamme osoitti sormella jonnekin pimeään ja sanoi, että sinne vaan eteenpäin auringonnousua ihailemaan, ja nähdään muutaman tunnin kuluttua. On aika mielenkiintoinen tunne lähteä pilkkopimeässä talsimaan kuoppaista polkua tuntemattomaan. Ympärillä oli toki paljon muita samalla asialla olevia, ja onneksi useimmilla oli mukana taskulamppu, joten matka sujui. Takellellen tosin, mutta sujui kuitenkin.

Väki odottelee auringonnousua Angkor Watin edessä.
Hetken vaellettuamme saavuimme jonkinlaisen lammen rantaan, jonne olikin jo kerääntynyt melkoinen joukko ihmisiä. Näppärinä tyttöinä päättelimme, että tähänhän sitä on jäätävä auringonnousua odottelemaan. Kaikkialla oli niin pimeää, että oli mahdotonta päätellä minkälaisessa paikassa olimme. Kun silmät alkoivat tottua pimeään, aloimme pohtia oliko edessämme puita vai temppeli.

Angkor Wat aamuhämärässä.
Aikamme odottelimme ja päivä alkoi jo sarastaa, mutta se varsinainen auringonnousu jäi valitettavasti näkemättä, sen verran oli pilviä taivalla. Auringonvalo paljasti, että edessämme ei ollut puita ja pensaita, vaan upea Angkor Wat. Päivän valo paljasti myös sen, että olimme tulleet pimeässä sisään hienolle temppelialueelle, kun olimme kuvitelleet kävelevämme jossain metsän keskellä...

Angkor

Angkor on valtava temppelialue aivan Siem Reapin vieressä. Alueella on yli tuhat temppeliä, nähtävää siis riittää.  Päätemppeli on Angkor Wat, jonka kuningas Suryavarman II rakennutti 1100-luvulla valtion temppeliksi. Angkor Watista on tullut Kambodzan kansallissymboli, se löytyy jopa maan lipusta. Muita maininnan arvoisia temppeleita ovat ainakin Viidakkotemppeli ja Angkor Thomin alueella sijaitseva Temple of Bayon.

Yksi Bayonin kivisistä naamoista. 
Viidakkotemppelistä kasvaa puita.
Kaikkinensa vietimme alueella noin seitsemän tuntia, emmekä nähneet kuin osan temppeleistä. Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että niin upeita kuin temppelit ovatkin, oli Tuula oikeassa eli temppelit muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Kuljettajan mukaan temppeleitä on rakennuttanut kaksi kuningasta ja kummallakin on ollut oma tyylinsä. Osa temppeleistä muistuttaa suuresti Angkor Watia ja osa on taas samantyyppisiä kuin Bayon. Itse ihastuin erityisesti Bayonin raameihin ja naamoihin.

Upeasta Bayonin temppelistä löytyy hienoja yksityiskohtia.
Angkor on paikka, jossa jokaisen lähiseudulla vierailevan pitää ehdottomasti käydä. Kuljettajan mukaan siellä vierailee vuosittain 2,7 miljoonaa ihmistä. Valitettavasti tämä vaikuttaa myös vierailun mukavuuteen. Joka puolla on liikaa väkeä, kaupustelijat roikkuvat hihassa, vaikka yrittäisit miten kertoa ettet halua ostaa mitään ja kaikenlaiset pillipiiparit vinguttavat paikallisia soittimia ja laulavat ammuvainaan nuotilla. Mutta kaiken tämän kyllä kestää, sen verran hienoja temppelit ovat.

Tuk tuk everyday

Niinhän siinä sitten kävi, että eilen löysimme itsemme istumassa tuk tukin kyydistä, vaikka miten olimme vannoneet, että niiden kyytiin emme mene. Ja voi voi sitä huumaa kun tuuli tuiversi tukkaa ja matka joutui. Tästä lähtien liikkuminen tapahtuukin vain tuk tukeilla - everyday:-)

Ja vielä ruuasta

Ruokakokemukset muuttuvat vaan paremmiksi ja paremmiksi. Eilen testatiin khmer-keittiön annoksia ja pakko on todeta, että kyllä täällä ruokaa osataan valmistaa. Lähes kaikissa annoksissa oli taas korianteria, chiliä ja sitruunaruohoa. Erityisesti alkusalaatit olivat huikean hyviä. Jos jotain huonoa haluaa hakemalla hakea, niin kambodzalainen kahvi on varsin kamalaa.

Khemr-keittiön alkusalaatteja.
Huomenna lähdetään käymään vesipuotouksilla ja kelluvissa kylissä. Eilen testattiin hotellin spa-palveluja ja palvelu oli kyllä sitä luokkaa, että testaus jatkuu tänään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti