No tut tuk today, no tuk tuk tomorrow

Ennätettiin kuin ennätettiinkin koneeseen. Oltiin Helsinki-Vantalla viisi minuuttia ennen kuin laukunjättöpiste sulkeutui. Virkailija yritti vielä käydä viisastelemaan, että aika myöhään tulette kentälle. Tuulan ilmeestä ja kipakasta "teidän tytäryhtiön vika" -kommentista päätellen se olisi pitänyt jättää tekemättä:-) Oltiin siis koneessa ihan oikeaan aikaan, mutta yllätys yllätys, jouduimme odottelemaan yhteyslentoja vielä tunnin.

Lento meni suhteellisen mukavasti, eikä tunnin myöhästyminen aiheuttanut mitään ongelmaa, sillä meillä oli Bangkokissa vaihtoaikaa pari tuntia. Melkoisen kokoinen kenttä muuten, varsinkin kun hiihtää pari kilometriä talvivaatteet kainolossa. Sen verran kiire oli Helsingissä, että emme ennättäneet edes jättää vaatteita säilöön. Mutta mikäs on karvakenkiä ulkoiluttaa Kambodzan lämmössä.

Old Market ja katuelämää

Laskeuduttiin Siem Reapin lentokentälle seiskan jälkeen pilkkopimeään. Rajamuodollisuuden menivät yllättävänkin sujuvasti siihen nähden, että kaikilta otettiin sormenjäljet ja viisumit kerättiin pois. Suuri osa matkustajista näytti olevan ryhmämatkalaisia, joille oli omat tiskit, ja ehkä sen vuoksi selvittiin suuremmitta jonoitta.

Slowing down in Cambodia...

Olimme tilanneet hotellista lentokenttäkuljetuksen, mutta eihän sitä tietenkään näkynyt missään. Hypättiin siis normaaliin lentokenttätaksiin. Kuljettaja puhui hyvää englantia ja oli muutenkin kovin puhelias ja ystävällinen. Tiesi kertoa, että Suomi on pieni, mutta hieno maa. Ei ole kuulema koskaan käynyt Suomessa, mutta oli pari päivää sitten kuljettanut jotakin suomalaista ja hän oli kertonut paljon tarinoita Suomesta. Erityisesti häntä ihmetytti, että Suomessa on ikkunoissa kolme lasia päällekäin. Näin sitä Suomi-kuvaa luodaan, terveiset vaan brändityöryhmälle.

Kambodza on köyhä maa.

Sovimme, että taksikuski vie meidät parin päivän päästä Angkor Watin temppelialueelle. Tämä on hyvin tyypillinen toimintamalli Kambodzassa. Taksi- ja tut tuk -kuskit tekevät kaikkensa, että saavat sinut ensimmäisen kerran kyytiin ja sen jälkeen alkaa armoton lisämyynti. Kambodza elää matkailusta ja turistilta on saatava mahdollisimman paljon rahaa. Tässä olisi kyllä opettelun paikka suomalaisellekin matkailualalle. Vaikka jatkuva myynti toisaalta ärsyttääkin, niin enemmän tulee vaan ostettua.

95 % kambodzalaisista on budhalaisia.

Ensivaikutelma

Kambodza on köyhä maa ja Siem Reap sen kolmanneksi köyhin provinssi. Viimeinen sota päättyi vasta kymmenen vuotta sitten. Taksikuski kertoo, että Kambodza tosiaankin elää matkailusta, juuri muuta täällä ei ole. Maa ottaa selkeästi ensimmäisiä askeliaan matkailussa, mutta kaikesta näkee, että matkailijoita todellakin halutaan tänne. Keskustan lähelle on noussut hieno hotellialue, joka on täynnä toinen toistaan hienompia hotelleja. Taksikuski kertoo, että Siem Reapia kutsutaankin hotellikaupungiksi.

Liikenne Siem Reapissa on aivan kamala. Turha kuvilla, että joku antaisi tietä.

Keskustaan saavuttaessa tunnelma muuttuu täysin. Maan köyhyys näkyy likaisuutena ja infran huonona kuntona. Rakennukset läyhöttävät sinne tänne ja roskat jätetään sumeilematta keskelle katua. Kun astumme illalla hotellista ulos, iskee kuumuus päälle, vaikka kello on yhdeksän. Aluksi tuntuu ettei pysty edes hengittämään. Kun tähän yhdistää likaisuuden ja jatkuvana jonona hihassa roikkuvat tuk tuk -kuskit, ei ensivaikutelma ole paras mahdollinen.

Tuk tukeja riittää....

Ensimmäisenä iltana päätämme suunnata askeleet kohti Pub Streetiä. Sieltä pitäisi kuulema löytyä elämää. Alkumatka näyttää siltä, että elämää ei juuri ole - tuk tuk -kuskeja lukuunottamatta - mutta kohta alkaa kuulua sellainen metakka, että arvelemme saapuneemme määränpäähän. Pub Street edustaa kaikkea sitä, mitä ylikansallinen matkailu tuo tulleessaan. Katu täynnä ravintoloita, jotka edustavat lähes kaikki mahdollisia kansallisuuksia, kamala meteli ja joka paikka täynnä kaupustelijoita ja kerjäläisiä. Yhden drinkin jälkeen meteli ja matkaväsymys käyvät ylivoimaisiksi ja päätämme hiipiä nukkumaan.

Siem Reap by day

Aamulla on aika katsastaa kaupunkia päivän valossa. Ensivaikutelma muuttuu matkan edetessä huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Suurin osa roskista on kerätty yöllä pois, kaikki on yhtä ränsistynyttä edelleen, mutta se tuo vain oman viehätyksensä.

Siemreapilaiset kuljettavat mopoilla ja polkupyörillä ihan mitä vaan.

Päivällä matkailun merkityksen näkee ehkä vieläkin selvemmin. Tuk tuk -kuskit ovat aivan yhtä aktiivisia kuin ennenkin, mutta nyt aktiivisia ovat myös torien myyjät ja hoitoloiden työntekijät. En erityisemmin pidä siitä, että ihmiset tulevat iholle, mutta täällä se pitää vaan kestää. Yhdestä torikojusta löytyy paita jossa lukee: No tuk tuk today, no tuk tuk tomorrow". Emme siis ole varmasti ainoita, joita aktiiviset tuk tuk -kuljettajat ärsyttävät.

Rouva Pervilä, minun Kamabodzani -hattu ja vilvoittava hedelmämehu.

Kuumuus ja kosteus on täällä ihan omaa luokkaansa. Juicea mukaellen voisi todeta, että kuumuus iskee päälle laille pommikonelaivueen, siltä se tosiaankin tuntuu. Onneksi joka kulma on täynnä ilmastoituja baareja, joihin voi jäädä loikoilemaan ja nautiskelemaan drinkkejä tai maukkaita tuoreista hedelmistä puristettuja mehuja. Lähes joka ravintolassa on myös wifi-yhteys, joten täältä pystyy helposti seuraamaan mitä maailmalla tapahtuu.

Riisiä on siinä monenlaista.

Ruoka on myös erittäin hyvää, ainakin tämän lyhyen kokemuksen perusteella. Korianteria on lähes joka ruuassa, nam:-) ja muutenkin mausteita käytetään paljon. Paljon on myös tuoreita hedelmiä ja hyviä meren antimia. Herkuttelua siis luvassa.

Rapuja, korianteria ja porkkanaa.

Huomenna lähdemme aamulla kello 05.15. Angkor Watiin ihailemaan auringonnousua. Yritämme käydä samalla matkalla katsomassa myös kelluvat kylät. Loppuviikosta olisi tarkoitus käväistä päiväseltään pääkaupunki Phomn Phenissa ja mahdollisesti lähteä jeepillä ajelemaan ympäri Kambodzaa. Vaan saa nähdä.

Sarjaa, tätä en ainakaan kokeile. Tarkistetaan tilanne viikon kuluttua:-)

Rouva Pervilän malarialääkkeet.-)